Pari sanaa Padelista!
Padelin suosio on kasvanut hurjaa vauhtia eikä hidastumista näyttäisi olevan näköpiirissä. Ainut mikä hillitsee pelimääriä on vapaan vuoron löytäminen. Samaa vauhtia kasvaa myös padelin aiheuttamat tuki-ja liikuntaelinsairaudet. Miksi näin?
Padelin suosiota selittää osittain varmasti lajin "helppous" sekä matalat fyysiset vaatimukset, ainakin moneen muuhun pallopeliin verrattuna. Lajin sosiaalista puolta ei myöskään sovi unohtaa, sillä se saattaakin monelle pelaajalle olla jopa se tärkein osa lajia. Ainakin aurinkorannikon Padel clubeista huomaa, kuinka niistä on muodostunut lajin harrastajien toisia olohuoneita, jonne tullaan pelaamaan tai ihan vain viettämään vapaa-aikaa ja tapaamaan tuttuja.
No ovatko ne fyysiset vaatimukset sittenkään niin matalat?
Padel kärpäsen puraistua peli kehittyy melko nopeasti ja peli määrät lisääntyvät. Tämä tarkoittaa sitä, että peli nopeutuu, pisteet ovat pidempiä ja pallo pysyy matalammalla. Samaan aikaan fyysiset vaatimukset nousevat monella osa-alueella. Pitäisi olla nopeampi, sillä lyöntiin valmistautumisaika lyhenee pallon vauhdin kasvaessa. Pallon vauhdin kasvaessa pallo myös ylittää verkon lähempänä verkkonauhaa. Pallorallejen pidentyessä ja pelin intensiteetin noustessa muuttuu myös peliasento, persus tippuu lähemmäksi kentän pintaan ja kantapäät nousevat ilmaan. Näin ainakin pitäisi tapahtua, mutta se myös nostaa pelin fyysiset vaatimukset huomattavasti korkeammalle.
Tähän väliin voisin selventää urheiluvammojen lyhyttä oppimäärää
On olemassa tapaturmia ja rasitusvammoja. Suurin yksittäinen tekijä vammojen taustalla on väsymys ja rasitusvammat ovat (hieman kärjistetysti) itse aiheutettuja tapaturmia.
Tutkimuksen mukaan 40,4% padelista aiheutuvista vaivoista on jänteiden vammoja.
Jännevammat ovat yleensä rasitusvammoja. Vertailun vuoksi nivel ja nivelsidevammoja on 17,5%, näistä nivelside vammat ovat yleensä tapaturmaisia.
Yleisimpänä yksittäisenä vammana nousee esiin epicondyliitti eli tenniskyynärpää, kyynärpäätuet ovatkin melko tuttu näky padel kentillä. Samoin ovat muut raajaniveliä tukevat viritykset ja välillä ihmettelenkin, kuinka monen tuen kanssa pelaaminen on vielä mahdollista?
Millä näistä viheliäisistä rasitus vammoista pääsisi?
Lepo on hyvä perushoito, mutta padel pelaajien keskuudessa ei ehkä tunnuta ymmärrettävän sanan merkitystä. Apua haetaan tuista, geeleistä, gripistä, mailasta, lisäravinteista. Myös hierojalta odotetaan amerikan temppuja. Ja nämä kaikki ovatkin erinomaisia tukitoimia vammasta palautumiseen tai ennaltaehkäisyyn.
Yksinkertaisuudessaan rasitusvammat kuitenkin johtuvat siitä, että kipuilevaa kudosta on kuormitettu liikaa sen suorituskykyyn nähden. tähän ongelmaan on olemassa yksinkertainen ratkaisu, omat fyysiset ominaisuudet on nostettava lajin vaatimusten tasolle. Ja mikä se taso on, riippuu paljolti pelattavien pelien intensiteetistä sekä määristä.
Miten riittävä fyysinen suorituskyky näkyy pelissä?
Ehdimme palloihin, lyömme ne oikeasta tai ainakin paremmasta asennosta. Lantio pysyy kontrollissa ja lapatuki säilyy lyönneissä. Tämä kaikki tarkoittaa sitä että saamme kropan lyönnin taakse ja käden kuorma kevenee.
Palloa lyödään kuitenkin keskimäärin 300 kertaa pelissä, jos näiden kaikkien 300 toiston kuormitus kohdistuu ainoastaan käden rakenteille, päivittäin tai useita kertoja päivässä syntyy rasitusvamma.
Rasitusvammoista ja niiden ennaltaehkäisystä ja hoidosta kirjoittelen sitten lisää tulevissa blogiteksteissä.
Kirjoittanut, Pääopettaja Kari Kinnunen