Mikä ihmeen urheiluhieronta?

Usin kuulee kysyttävän, mitä eroa on urheiluhieronnalla ja klassisella hieronnalla tai voiko tulla urheiluhierontaan jos ei ole urheilija?

Varsin yleinen käsitys on, että urheiluhieronta on voimakkaampaa käsittelyä. Urheilijat lihakset ovat usein tottuneet käsittelyyn ja vastaanottavat hyvin voimakkaita ja muokkaavia otteita, mutta urheilijan käsittely voi olla myös hyvin kevyttä, riippuen harjoitus ja kilpailu rytmistä.

Urheilijan tarpeet hieronnalle ovat erilaisia niin kuin muidenkin hieronnan asiakkaiden. Mikä hieronnasta sitten tekee urheiluhieronnan? 

Hierojan lajintuntemus on erittäin keskeinen asia, jotta ymmärtää lajin kuormituksen ja tuntee lajispesifit vammat. Esimerkiksi takareisi vammat (hamstrings injuries) ovat hyvin yleisiä pikajuoksussa ja pallopeleissä. Molemmissa suurin kuormitus syntyy eksentrisestä lihastyöstä (jarruttava lihastyö), mutta mekanismi on täysin erilainen. 

Pikajuoksussa kuorma syntyy jalan liike-energian suunnan muutoksesta kun taas pallopeleissä pysähdyksistä. Tämä heijastuu suoraan harjoitteluun, kun pikajuoksija rullaa vauhdin alas niin pallopeleissä pysähdytään viivalle. Hierojan tulisikin ymmärtää, miten urheilijan harjoitusrytmi viikko, kuukausi ja vuositasolla vaikuttaa hierontaan. Tulosten optimoinniksi on löydettävä oikea käsittelytapa.

Käsittelyt ovat luonteeltaan täysin erilaisia riippuen siitä onko urheilija kilpailuun valmistavalla harjoituskaudella vai keskellä kilpailukautta. On myös otettava huomioon, että jokainen urheilija on yksilö, jonka lihaksisto reagoi eri tavalla käsittelyyn.

Urheiluhieronnassa ja klassisessa hieronnassa on käytössä samat perusotteet. Kun tarkastellaan otteiden käyttöä niin saadaan hieronnan toteutukselle myös eroa. Klassinen hieronta perustuu usein väliaineella (rasva tai öljy) avulla tapahtuvaan sivelyyn. Kun taas urheilijoiden tarpeisiin monesti soveltuvat paremmin niin sanotut kuivahieronta otteet, joissa kitkan ansiosta muokkaava vaikutus lihaksiin ja niitä ympäröiviin kalvorakenteisiin (fasciat) on voimakkaampi. 

Kovatehoinen harjoittelu aiheuttaa lihassoluihin ns. mikrovaurioita joiden paraneminen puolestaan muodostaa "kiinnikkeitä", jotka saattavat häiritä kudosten liikettä suhteessa toisiinsa. Nämä kiinnikkeet syntyvät herkimmin lihasryhmiin, jotka tekevät eksentristä lihastyötä, esim. takareisi juoksulajeissa tai olkapään takaosan lihakset heitto / lyönti lajeissa. Näiden kiinnikkeiden rikkomisessa käytetään apuna kitkaa ja vipuvarsitekniikoita. Muokkaavien otteiden vastapainoksi voi urheilijan palauttava hieronta olla erittäin kevyttä, aineevaihduntaa vilkastavaa ravistelua ja sivelyä.

Mitä hyötyä urheilijalle on hieronnasta? 

Oikein toteutettuna muun lihashuollon tukena hieronnalla voidaan ennaltaehkäistä vammojen syntyä. Kuitenkin tavoitteellisessa urheilussa pitäisi kehittyä. Silloin raskailla harjoituskausilla on mentävä suorituskyvyn rajoille ja yli. Tämä usein johtaa pieniin ja isompiinkin vaivoihin. Tällöin hieronta saattaa nopeuttaa lajiharjoitteluun paluuta ja estää suuremmat vahingot. 

On kuitenkin erittäin tärkeää pitää mielessä fysiologiset faktat ja kudosten parantumis ajat, ei ole olemassa hierojaa joka korjaisi käsin vaurioituneen kudoksen.

Vammojen ennaltaehkäisyn tulisi olla urheilijalle se tärkein syy hieronnalle, valitettavan usein apua kuitenkin haetaan vasta kun vaiva on jo olemassa. 

Tavoitteelliselle urheilijalle jokainen vammasta johtuva, ei suunniteltu harjoitustauko tarkoittaa suorituskyvyn laskua ja suunnitellun progressiivisuuden muutosta. 

Vammojen ennaltaehkäisy koostuu paljon muustakin kuin hieronnasta. Harjoittelun rytmitys, lepo, ravinto, oikeat tekniikat, ravinto jne... kaikki ovat olennaisia. Hieronta osana tätä kokonaisuutta voi nopeuttaa palautumista, auttaa liikerajoitteiden hoidossa ja auttaa havaitsemaan rajoittuneet liikeradat, ennen kuin niistä aiheutuu ongelma. 

Urheilijan kohdalla pienikin liikerajoitus tai toispuoleisuus saattaa pitkässä juoksussa aiheuttaa suorituskykyä alentavan vaivan kun kropasta pitää saada kaikki irti. Tämä sama liikerajoitus ei todennäköisesti vaikuttaisi millään tavoin toimistotyöntekijän arkeen, mutta tavoitteelliselle urheilijalle siitä voi olla suuri haitta ja kohonnut vammariski.

Terve urheilija on parempi URHEILIJA!

Kirjoittanut, Pääopettaja Kari Kinnunen